24.12.2017

6 Suunta hukassa


"Missäs sitä on oltu?" Megan kysyy ensimmäisenä virne kasvoillaan, kun astun ovesta sisään.
"Ulkona", sanon lyhyesti.
"Sen vaaleatukkaisen naisen kanssako?" Megan jatkaa kyselyä yhtä innokkaana.
"Kyllä, hänen kanssaan", vastaan rehellisesti. En jaksa enää kierrellä asioita, ehkä voisin kerrankin kertoa siskolleni jotain suoraan. 


"Kuka hän on?" Megan kysyy.
"Yksi yhden illan juttu, josta tulikin vähän enemmän. Oikeastaan ei ihan vähääkään", sanon miettien asiaa vieläkin kauhuissani.
"Mitä sinä tuolla tarkoitat? Oletteko te yhdessä?
"Ei me seurustella, ainakaan vielä", sanon.
"Mitä sitten, kerro", Megan kehottaa malttamattomana.


"Sen naisen nimi on Gabrielle. Niin ja Gabrielle on raskaana ja minä olen isä", selitän niin rauhalliseen sävyyn, kuin vain pystyn.
"Nyt sinä huijaat", Megan sanoo kasvot vakavana.
"Kumpa huijaisinkin", huokaan.
"Tuleeko minusta siis täti?" Megan kysyy edelleen vakavana.
"Tulee", totean.
"Ihanaa! Etkö sinä ole iloinen?" Megan innostuu heti ja hänen kasvonsa kirkastuvat hetkessä.


"Onhan lapsi ehkä hieno asia. En minä oikein tiedä, en osaa vielä ajatella. Olen aivan paniikissa, kauhun vallassa. Kun ajattelee minua huolehtimassa jostain, ei voi ajatella hyvää lopputulosta. Toisaalta taas kun miettii, niin voihan se olla hyväkin asia", selitän hämmentyneenä omista tuntemuksistani. En olisi vielä kuukausi sitten uskonut olevani tässä tilanteessa. En olisi uskonut olevani siskoni kanssa ihan hyvissä väleissä ja tulossa vielä isäksikin.
"Tottakai se voi olla aluksi järkytys, mutta sinusta tulee varmasti hyvä isä. Niin ja mikä parasta, minä pääsen hoitamaan sitä lasta", Megan selittää edelleen innoissaan. Hän on aina ollut hyvin lapsirakas ja haluaisi kuulemma vielä jonain päivänä suuren perheen.

******


Ehkä ne olivat siskoni sanat, jotka saivat minut tajuamaan jotain. Niin ja ehkä se, kuin sain nukuttua yön yli ja pohdittua asiaa enemmän. Minusta on tulossa isä ja se vaatii paljon vastuuta. Minun pitäisi siis ehdottomasti hankkia jonkinlainen työpaikka ja varmaan isompi kotikin. Vai mahtuuko lapsi tämän kokoiseen asuntoon? En tiedä. En tosiaankaan tiedä vauvoista tai lapsista yhtään mitään, en osaa edes vaihtaa vaippaa.


Selailen työpaikkoja pitkin aamua ja lähetän joihinkin hakemuksia. Kunhan olisi jonkinlainen työ edes. Eihän minulla ole edes koulutusta mihinkään. Saan hakemukset lähetettyä ja jään vain odottamaan vastauksia, toivottavasti sellaisia edes tulee. Kännykkäni alkaa väristä taskussani ja huomaan jonkun soittavan.


Nousen ylös ja vastaan samalla kännykkään, se on Gabrielle.
"Meidän pitäisi nähdä, mieluiten nyt heti", Gabrielle sanoo hermostuneen oloisena.
"Okei, onko jotain käynyt?" kysyn hieman ihmeissäni.
"Tavallaan, selitän sitten kun nähdään. Tulenko sinun luoksesi?" Gabrielle kysyy puolestaan.
"Tavataan vain", sanon ja puhelu katkeaa sanojeni jälkeen. Tuntuu, kuin vatsassani muljahtaisi jotain. Jotain täytyy olla vialla, liittyyköhän se vauvaan?


Katselen kännykän näyttöä mietteliäänä. Eiliset uutiset olivat minulle jo suuri järkytys, mitä nyt olisi luvassa? Tavallaan en haluaisi edes tietää.

******


Gabrielle saapuu oveni taakse noin kymmenen minuutin kuluttua ja ehdotan että juttelisimme ulkona. Ihan vain sen takia, että siskoni on vähän liiankin utelias ja en halua hänen tietävän kuitenkaan kaikkea elämästäni. Istuudun portaille nojaten vasemman käteni varaan. Tunnen ahdistuksen taas nousevan hiljaisuuden syntyessä. Tuijotan eteenpäin melko vihreää ympäristöä. Gabrielle istuu viereeni, ehkä noin puolen metrin päähän. Hän on kääntynyt enemmänkin pois päin minusta.


"Mitä nyt?" kysyn katkaisten hiljaisuuden jälleen kerran.
"En edes tiedä haluanko kertoa eilisen reaktiosi jälkeen", Gabrielle pohtii.
"No, en minä tiedä miten reagoida siihen, että yhden yön juttu johtaa raskauteen", puolustelen itseäni hieman näreänä.
"Niin kai", Gabrielle huokaa.


"Voisitko vain kertoa?" kysyn. En nyt jaksaisi mitään arvuutteluja.
"Se liittyy raskauteeni", Gabrielle aloittaa.
"Onko vauvalle käynyt jotain?" kysyn vaistomaisesti, kun Gabrielle vaikuttaa niin vaikealta.
"Ei, vauva on kunnossa. Itseasiassa vauvat on kunnossa", Gabrielle sanoo ja vilkaisee minua, ilmeisesti tarkastellakseen reaktiotani.
Niin kuin ensimmäisen raskauteen liittyvän keskustelunkin aikana, minulla kestää hetki sisäistää asioita. Istun edelleen paikoillani, tuijottaen eteenpäin, vaikka aurinko häikäiseekin silmiäni.
"Käytitkö sinä juuri monikkoa?" kysyn, vaikka taisinkin valitettavasti kuulla täysin hyvin, mitä Gabrielle sanoi.


Sykkeeni nousee jälleen kiitettävää tahtia ja en pysty olemaan paikoillani. Nousen ylös ja aloitan epätoivoisen kävelemisen. Pysähdyn ja siirryn tuijottamaan Gabriellea, pidellen samalla päätäni.
"Sanotko siis, että meille on tulossa kaksoset?" kysyn hien virratessa selkääni pitkin.
"En oikeastaan. Meille on tulossa kolmoset", Gabrielle yrittää selittää vaikeana. Silmäni laajenevat varmaan lautasen kokoisiksi, kun kuulen luvun kolme. Kolme lasta. Siinä on jo monta lasta.
"Mitä hittoa", lausun, edes yrittäen olla kiroamatta tällä kertaa, vaikka tuskin se mitään auttaa tässä tilanteessa.


"Miten tässä näin kävi?" kysyn hermostuneena.
"Ilmeisesti vain huonoa tuuria sinun mielestäsi", Gabrielle toteaa.
"No, ei tämä nyt kovinkaan hyvältä tuurilta vaikuta. Mieti, kolme lasta. Se on aika paljon. Voin ihan suoraan sanoa, että olen tällä hetkellä aika paniikissa", selitän lähes epätoivon vallassa. Miten minulla voi olla näin huono tuuri?
"Jos tämä on sinulle vain huonoa tuuria ja ei toivottu kohtalo, niin ehkä sinun ei sitten tarvitse kärsiä", Gabrielle sanoo ja hänen poskelleen vierähtää kyynel. Nyt hän tuntuu olevan raivoissaan.


Gabrielle katsoo minua vielä kerran silmiin ja lähtee juoksemaan hetki hetkeltä kauemmas pihastani.
"Turha yrittää pitää yhteyttä", Gabrielle sanoo itkunsa välinsä. Pitäisi varmaan olla järkevä, pitäisi varmaan mennä perään. Vakuttaa olevani väärässä. En kuitenkaan pysty toimimaan, en pysty puhumaan. Minä vain katson, kun Gabriellen selkä loittonee entisestään ja pian hän katoaa näkymättömiin.


Hetken saan seisoa pihalla ihan rauhassa, ihan vain omien ajatuksieni kanssa, ennen kuin kuulen oven aukeavan. Käännyn katsomaan taakseni ja näen Meganin seisomassa neljän portaan yläpäässä.
"Älä edes aloita", sanon. En nyt jaksaisi käsitellä tätä asiaa yhtään enempää.
"Mitä ihmettä tapahtui?" Megan kysyy varovasti, vaikka pyysinkin vasta olemaan utelematta.
"Gabrielle on erittäin raskaana. Hän on raskaana oikein kolmen lapsen edestä", puuskaisen raivoissani.
"Oikeastiko?" Megan kysyy hänkin ehkä vähän järkyttyneenä, hän tosin vaikuttaa olevan positiivisesti järkyttynyt.


"Kuule, ihan oikeasti", tiuskaisen hermostuneena kävellessäni Meganin ohi takaisin sisälle. Kävelen suorinta tietä makuuhuoneeseeni ja lukittaudun sinne, vaikka huoneen ovea ei saakaan lukkoon. Nyt haluaisin paeta vain entistä enemmän. Ehkä vaihdan henkilöllisyyttäni ja muutan pois täältä, se olisi ainakin paljon helpompaa, kuin mikään elämässäni tällä hetkellä.

******


Kun olen rauhoittunut muutaman päivän, poistun asuntoni seinien sisältä ulos ja suuntaan äitini luo. Ehkä hänellekin pitäisi kertoa nämä suuret ilouutiset, jos minusta nyt edes enää on tulossa mitään isää. Hakkaan ovea muutaman kerran ja se saa äitini avaamaan oven nopeaan tahtiin.
"Yritätkö sinä tulla oven läpi?" Marissa kysyy naurahtaen samalla hieman. Vilkaisen äitiäni kerran ja kävelen suoraan pöydän ääreen istumaan.


"Mitä ihmettä on käynyt, kun sinä olet kuin myrskynmerkki?" äitini kysyy ihmeissään. Huokailen muutamaan kertaan tuodakseni esille asian vakavuutta, ennen kuin sanon sanaakaan.
"Aika paljon kaikenlaista paskaa", sanon turhautuneena.
"Christian, mieti kielenkäyttöäsi. Miksi sinä olet yhtäkkiä alkanut käyttäytymään, kuin pahainen teini?" Marissa pohdiskelee hyvinkin äidillisesti.


"Minä en nyt jaksa mitään moralisointia. Nyt vain menee huonosti", huokaan jälleen.
"Miksi sinulla sitten menee huonosti?" Marissa kysyy kohottaen kulmiaan hieman.
"Tietäisitpä vain", totean jatkaen välttelevää linjaani. En edes tiedä miksi tulin tänne, kun tiesin mitä minulla on vastassa. Niin ja en edes haluaisi käsitellä asiaa.
"Christian, minä en ymmärrä mikä sinulla on hätänä, jos sinä et kerro minulle", Marissa sanoo, jälleen hyvin äidilliseen sävyyn.


"Jos nyt haluat varmasti tietää, niin sinusta tulee isöäiti, tai mummo. Mikä ikinä sinä nyt haluatkaan olla. Niin ja ennen kuin varmistelet mitään, niin tämä ei ole vitsi ja minä olen valitettavasti erittäin tosissani", huokaan.
"Tämä on ilmeisesti sinun mielestäsi negatiivinen asia", äiti toteaa tuijottaen minua tiiviisti.
"En minä tiedä. Se oli vielä ihan siedettävä ajatus, kun vauvoja piti olla vain yksi, mutta ei. Niitä on kolme. Tajuatko kolme", selitän hermostuneena ja tajuan kohottavan äänensävyäni loppua kohden.
"Minusta tulee siis kolmen lapsen mummo näin nuorella iällä", Marissa pohtii ja nostaa toista suupieltään hieman.


"Tuo huumori ei nyt uppoa minuun. Niin ja en edes tiedä pääsetkö toimimaan mummona, kun minä menin sotkemaan senkin", pohdin jatkaessani edessä olevien kukkien tuijottamista.
"Mitä sinä menit tekemään?" Marissa kysyy moittivasti.
"Saatoin ehkä erittäin hermostuneena ja paniikissa tehdä selväksi, että raskaus on huonoa tuuria ja että en todellakaan ole innoissani siitä", sanon.
"Mietitkö sinä yhtään, miltä siitä tytöstä tuntuu?" äitini kysyy.
"Tavallaan. En vain ajatellut. Painotan edelleen, että olin erittäin paniikissa", yritän selittää.


"Nyt kun olet selvästi pohtinut asiaa, tiedät varmaan mitä sinun pitää tehdä", äitini toteaa ja nousee seisomaan.
"En tiedä", sanon turhautuneena.
"Sinä tietenkin kannat vastuusi, yrität saada yhteyden tähän tyttöön ja yrität sopia asiat", Marissa selittää.
"Niin kai sitten. Tuo kuulostaa muuten ihan siltä, kuin olisin saanut jonkun 15-vuotiaan raskaaksi, kun kutsut häntä tytöksi", pyöräytän silmiäni.


"No, nainen sitten. Mikä hänen nimensä on?" äiti kysyy.
"Gabrielle", vastaan.
"Onko hän kaunis?" äitini kysyy jälleen, pelottavan innostunut hymy kasvoillaan. Nyt tiedän keneltä Megan on perinyt tuon hymyn.
"Älä jaksa", sanon.
******


Lähden äitini luota ja kävelen jo pimentyneessä ja viileässä illassa takaisin kotiin päin. Näen jo taloni, kun alan pohtia äitini sanoja enemmän. Hän taitaa tälläkin kertaa olla valitettavasti oikeassa. Minun pitäisi kantaa vastuuni ja yrittää sopia. Pysähdyn ja kaivan kännykkäni taskusta.


Etsin yhteystiedoista tallentamani Gabriellen numeron ja epäröin hieman, ennen kuin painan sitä. Siirrän kännykän oikealle korvalleni ja kuuntelen. Puhelin tuuttaa moneen kertaan päättyen mahdollisuuteen jättää viesti vastaajaan. Päätän jättää viestin.
"Olen pahoillani. Voisitko soittaa takaisin?" sanon nopeasti asioita, mitä mieleeni vain sattuu tulemaan. Sen jälkeen lasken kännykän korvaltani.


Jään jälleen tuijottamaan näyttöä mietteliäänä. Ehkä Gabrielle vastaa vielä jonain päivänä, ehkä hän jopa pystyy antamaan minulle anteeksi?

******
Hei!
Kerkesinkin saada tämän osan valmiiksi ennen joulua kaikista kiireistä huolimatta ja päätin julkaista sen nyt jouluaattona. :)

Asiat Christianin ja Gabriellen välillä muuttuivatkin entistä monimutkaisemmaksi. Olisiko Chrisin pitänyt reagoida rauhallisemmin? Yllätyittekö kolmosista? Pystyykö Gabrielle antamaan vielä anteeksi, vaikka suuttuikin? Reagoivatko Megan ja Marissa raskauteen niin, kuin olitte ehkä kuvitelleet? Sopetuuko Chris ajatukseen kolmesta lapsesta?

Hyvää joulua kaikille! :)



8 kommenttia:

  1. Chris on ymmärrettävästi shokissa, mutta Gabrielle varmasti vielä enemmän. Toivottavasti molemmat saisivat hieman ymmärrystä toisiaan kohtaan ja saisivat asiat toimimaan lastensa parhaaksi.

    Megan ja Marissa suhtautuivat asiaan kyllä paljon paremmin kuin mä odotin. Gabriellen puolen sukulaisista en tiedä mutta Chrisillä on ainakin hyvä tukiverkko takanaan, joten uskoisin heidän selviävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme lasta kerralla voi tosiaankin olla shokki vähän kaikille. Katsotaan saavatko Chris ja Gabrielle välejään kuntoon.

      Tukiverkolle voi hyvinkin olla tarvetta kolmen lapsen kanssa. :D

      Poista
  2. Löysin tämän vasta ja tykästyin todella kovasti :) Kirjoitat hyvin ja kuvat ovat hienoja!
    Itse osasta: Chrisin reaktio on ymmärrettävissä ja toivottavasti herra sopeutuu ajatukseen kolmosista. Ja toivottavasti he saisivat Gabriellen kanssa välit parempaan kuntoon.

    Jatkoa jään odottelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että tykkäät tarinastani, tervetuloa seurailemaan! :)
      Väleissä olisi parantamista ennen lasten syntymää, saa nähdä pääsevätko tulevat vanhemmat sopuun keskenään.

      Jatkoa tulossa ehkä vielä tämän vuoden puolella. :D

      Poista
  3. Liityin viimein lukijaksi ja luin useamman osan putkeen :D Kolmosvauvat olivat suuri yllätys! Jännittävää nähdä, miten tilanne kehittyy ja muodostuuko Chrisin ja Gabriellan välille lopulta syvempää suhdetta. Jään seuraamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seurailemaan sinullekin. :) Kolmoset saattavat olla yllätys kenelle tahansa ja varsinkin tässä tilanteessa. Se voi joko lähentää, tai loitontaa Chrisin ja Gabriellen välejä.

      Poista
  4. Pääsinpäs vihdoin kommentoimaan. Oon kyllä lukenut kaikki osat. Jätit jännään kohtaan. Toivottavasti Gabriella antaa Chrissille vielä mahdollisuuden olla isä. Ihanaa kun sisko ja äiti otti lapsi uutisen iloisena vastaan eivätkä saarnanneet mitään. Hyvä osa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan pääsevätkö he sopuun keskenään ja toimimaan yhdessä vanhempina, joka olisi varmasti lasten kannalta parasta. Chrisin puolelta he saisivat myös varmasti tukea perheeltä. :)

      Poista