4 On ongelmat osa onnea

"Hei", kiinnitän siskoni huomioni, kun kävelen makuuhuoneesta olohuoneen puolelle.
"Hei", Megan vastaa ja vilkaisee minua nopeasti. Hän näyttää kalpealta lainaamissani vaatteissa.
"Nyt kun olet nukkunut yön yli, niin haluaisitko puhua siitä mitä on tapahtunut?" kysyn vaikeana. En todellakaan hallitse keskusteluiden aloittamista.
"En haluaisi, mutta puhutaan", Megan sanoo huokaisten samalla. Hän parantaa asentoaan sohvalla ja jatkaa eteenpäin tuijottamista.

"No?" Lausun aiheuttaen syvää hiljaisuutta. Megan siirtää katseensa minuun ja se näyttää tuomitsevalta.
"Käy nyt edes istumaan, niin keskustellaan", siskoni kehottaa.
"Selvä", sanon ja istuudun sohvalle. Jättäen huomattavan raon itseni ja siskoni välille.

"En edes tiedä mistä pitäisi aloittaa", Megan pohtii.
"Aloita ihan mistä haluat", sanon vältellen siskoni katsetta. Nojaan oikean käteni varaan ja keskityn tuijottamaan ruokapöytää.
"Sinä et pysty edes katsomaan minua", Megan toteaa.
"Kerro nyt vain", sanon hieman hermostuneena.

"Minulla on mennyt jo pidempään huonosti. Yli vuoden ainakin. Kaikki tuntui pahentuvan isän kuoleman jälkeen, silloin luulin olevani pohjalla. Viimeisen muutaman kuukauden aikana asiat ovat kuitenkin menneet entistä huonommin. Olen tehnyt paljon asioita joista en ole ylpeä", Megan aloittaa selityksensä.
"Mitä sinä olet tehnyt?" kysyn pohtien kaikkia hirveimpiä vaihtoehtoja päässäni.
"Minulle kerääntyi todella paljon velkoja. Olen edelleen veloissa, mutta olen saanut osan maksettua", Megan selittää ääni väristen.

"Miten sinä sait velkoja maksettua?" kysyn kääntäen katseeni samalla siskooni. Ääneni on syyttävä.
"Tarviiko minun edes vastata, kun sinä et kuitenkaan halua kuulla vastausta?" Megan kysyy puolestaan.
"Sinä myit itseäsi", totean pettyneenä.
"Minun oli pakko", Megan sanoo katuvaisena.

"Sinä kuvotat minua", sanon ja käännän katseeni pois.
"Minä tiedän, se on kauheaa. Minulla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa. Olisin kuollut, jos en olisi saanut niitä rahoja. En voi palata kotiini, koska pelkään velkojien löytävän minut.
"Oletko sinä nyt kuivilla?" kysyn.
"Olen. Lopetin huumeiden käytön. Minä vannon", Megan vakuuttelee.

"Ymmärräthän sinä, että minun on hieman vaikea uskoa sinua", totean, samalla kun vilkaisen siskoani. Hän näyttää oikeasti katuvaiselta.
"Ymmärrän", Megan sanoo.
"Sinä voit jäädä tänne siksi aikaa, että saat asiasi kuntoon", ehdotan hiljaisen hetken jälkeen.
"Oikeastiko?" Megan kysyy, hänen äänensä kirkastuu samantien.

"Sinä olet tehnyt paljon huonoja valintoja ja sinun tekosi saavat minut voimaan pahoin. Meillä ei ole mitkään kaikista parhaimmat välit, mutta kaikesta huolimatta sinä olet minun siskoni. Minulla taitaa olla velvollisuus auttaa", selitän, vaikka sanojen lausuminen tuntuu pahalta.

"Minä toivoisin, että meillä olisi vielä jonain päivänä sellaiset välit, kuin lapsena", Megan sanoo haikeana.
"Minäkin", huokaan.
"Luuletko että se on mahdollista?" Megan kysyy.
"Rehellisesti, en tiedä", vastaan.

"Ethän kerro äidille", Megan lausahtaa nopeasti, kun nousen sohvalta. Pysähdyn hetkeksi paikoilleni seisomaan. Sanaakaan sanomatta astelen rauhallisesti makuuhuoneeseeni ja suljen oven perässäni.

******

Kävelen makuuhuoneeni vähiä neliöitä ympäriinsä. Noudatanko Meganin toivetta ja en kerro äidillemme mitään? Toiminko niin, mikä tuntuu minusta oikealta? Kaivan naarmuja sisältävän puhelimen taskustani ja avaan näytön. Etsin Marissan numeron ja jään tuijottamaan sitä hetkeksi. Sitten painan sitä.

Puhelin tuuttaa muutaman kerran, ennen kuin kuulen henkäyksen linjan toisesta päästä.
"Hei", Marissa vastaa.
"Hei", sanon.
"Onko sinulla jotain uutta tietoa Meganista?" hän kysyy.
"On", vastaan.
"Mitä?" äiti kysyy.
"Hän on minun luonani. Tule tänne", selitän lyhyesti ja katkaisen puhelun.

Lasken puhelimen korvaltani ja tungen sen takaisin farkkujeni taskuun. Jään paikoilleni seisomaan ja tuijotan ikkunasta ulos. Uskon tämän olevan oikea teko.

 

******

Tunnit kuluvat toistensa perään ja asunnossani vallitsee lähes täysi hiljaisuus. Megan ei ole sanonut minulle mitään moneen tuntiin, mutta en minäkään kyllä ole yrittänyt puhua hänelle. Hän vain makaa sohvalla. En edes tiedä nukkuuko hän, onko hän hereillä? En viitsi häiritä.

Tyydyn vain istumaan ja odottamaan. Odottamaan Marissan saapumista, jossa tuntuu kestävän liiankin kauan. Tuijotan suoraan eteenpäin ja keskityn kellon tasaiseen tikitykseen.

Mitä jos hän ei tulekaan? Mitä minä sitten teen? En minä osaa keskustella Meganin kanssa. En minä tiedä mitä minun pitää tehdä. En minä osaa huolehtia kenestäkään, eikä minun toivottavasti vielä moniin vuosiin tarvitsekaan. Huolehtiminen on vanhemman tehtävä, joten meidän äitimme saisi saapua tänne nyt.

Samalla kun pohdiskelen todella syvällisenä, oveen koputetaan. Käännyn katsomaan ovelle päin ja tunnen suurta helpotusta.
"Luojan kiitos", mumisen nähdessäni äitini kasvot ovessa olevan lasin läpi. Nousen tuolista ja siirryn avaamaan oven.

Siirryn ovelta olohuoneen puolelle. Megan makaa edelleen sohvalla, kasvot seinään päin. Ensin yritän kiinnittää hänen huomionsa yskäisyllä, mutta se ei tuota tulosta, joten heilautan hänen olkapäätään hieman. Megan säpsähtää. Samalla kuulen oven sulkeutuvan.

"Minä tiedän, sinä kielsit. Uskon että tämä on kuitenkin sinun parhaaksesi", sanon ja minulle tulee sellainen olo, että olen ehkä kerrankin onnistunut isoveljen tehtävissä.
"Sinä kutsuit äidin?" Megan hengähtää.
"Hän kyllä ymmärtää", sanon ja nostan suupieliäni rohkaisevasti.

Siirryn Meganin edestä pois ja hän säntää halaamaan Marissaa.
"Olen niin pahoillani", Megan nyyhkyttää.
"Minä tiedän", Marissa toteaa.

"Minä olen tehnyt huonoja asioita ja päätöksiä", Megan yrittää selittää itkunsa välistä.
"Sitten me selvitetään ne ongelmat", äitimme sanoo rauhoitellen.

Jään vain seisomaan ja tuijottamaan jäljellä olevaa perhettäni. Kun tajuan tuijottavani heitä, siirrän katseeni lattiaan. Ehkä tästäkin vielä selvitään.

******

Hei!
Viime aikoina minulla on ollut jonkinlainen inspiraatio kuvata osia ja niitä onkin tullut kuvailtua. Tällä hetkellä minulla taitaa olla neljä osaa valmiiksi kuvattuna. :D Ehkä pitäisi alkaa kirjoitellakin samaa tahtia. Minulla alkaakin joululoma jo ensi viikolla, joten sitten pitäisi olla vielä enemmän aikaa tälle tarinalle.

Chris siis antoi kuin antoikin siskonsa jäädä luokseen. Hän jopa antoi hänen jäädä toistaiseksi, ennen kuin Megan saa asioitaan selviteltyä. Saako hän velkojaan maksettua? Onko hän oikeasti kuivilla? Tekikö Chris oikean päätöksen kutsuessaan Marissan luokseen?  Niin ja tähän loppuun: Onko mitään veikkauksia, kuka tullaan näkemään seuraavassa osassa? ;)