2 Kaada lisää juomista, ei pelätä huomista

Päivä lähentelee loppuaan taivaan värien vaihtuessa tummiin, auringon kadotessa jonnekin kauas. Television surkea ohjelmatarjonta muuttuu entistäkin huonommaksi, kun sieltä alkaa kaikkia illan ohjelmia jotka sisältävät rakkautta ja draamaa. Suuteleva pariskunta saa minut voimaan pahoin. Tuo ei ole todellista, eikä se tule kestämään. Rakkaus ei koskaan kestä, turha edes toivoa mitään sellaista.

Suljen silmäni ja korjaan asentoani entistä mukavemmaksi. En ole tänääkään saanut aikaan yhtään mitään. Suurin saavutus oli se, kun valmistin itselleni valmisruokaa suoraan paketista. Olen yrittänyt miellyttää äitiäni ja vähentänyt alkoholin kulutustani roimasti, enkä ole tuonut ketään baarista kotiin, ainakaan kahteen viikkoon. Onko siitä kuitenkaan mitään hyötyä, jos en ole tavannut äitiäni ainakaan kahteen viikkoon? Koko elämäni on yksi vitsi, kaikki on aivan sekaisin. Tiedostan sen, mutta minulta ei vain löydy mielenkiintoa tehdä asialle yhtään mitään. Ehkä tämä on tavallaan luovuttamista?

Katselen asuntoani, joka tuntuu olevan ainoa saavutus elämässäni tällä hetkellä. Toisaalta, oikeastaan kaikki täältä löytyvät kalusteet ovat äitini käsialaa. Minulle olisi kyllä riittänyt vain sohva ja televisio, kaikki muu on plussaa. Välillä on vaikea ajatella, kuinka paljosta saan olla äidilleni kiitollinen. Arvostan äitiäni tässä maailmassa enemmän kuin ketään. En vain osaa osoittaa kiitollisuuttani hänelle. Ehkä vielä jonain päivänä?

Arvostin tottakai myös isääni, mutta ehkä eri tavalla. Isäni oli hyvin erilainen, äitiini verrattuna. Hän osasi olla vaativa ja asetti paljon rajoja. Hän oli erittäin tunnettu poliisi täällä Appaloosa Plainsissa. Täällä ei varmaankaan ole ketään, joka ei olisi kuullut hänestä. Häntä arvostettiin. Hän tottakai halusi, että minusta, hänen pojastaan tulisi myös poliisi. Minä en vain halunnut samaa kuin hän. Tiesin aina tuottavani pettymyksen.

Minä kuitenkin halusin miellyttää häntä. Hain opiskelemaan poliisikouluun ja pääsin sisään. Minulla oli tyttöystävä ja me muutimme yhteiseen asuntoon. Sitten isäni kuoli. Lopetin opinnot, jätin tyttöystäväni ja muutin pois yhteisestä kodistamme. Siitä asti olen ollut tässä alamäessä, johon ei näy päätöstä. Omat ajatukseni alkavat taas ahdistaa ja siirryn vaihtamaan vaatteeni ja poistun asunnostani.

Ulkona sataa ja ruoho jalkojeni alla tuntuu liukkaalta. Kenkäni kastuvat sukkia myöten hetkessä, mutta en jaksa välittää. Ilma on viileä ja se saa käteni kananlihalle, mutta sekään ei häiritse minua. Tarvon eteenpäin miettien määränpäätäni. Tiedän tuottavani pettymyksen, mutta ehkä minua ei vaan enää kiinnosta?

Kaikki ajatukset saavat pääni särkemään. En jaksa enää ajatella. Haluan ulos kaikesta tästä ahdistuksesta. Tiedän hyvin, millä saan unohdettua ajatukseni ainakin hetkeksi.

******

 "Laita mitä vaan, mikä sisältää paljon alkoholia", huikkaan jo tutuksi käyneelle työntekijälle. Hän varmaan pitää minua säälittävänä, mutta miksi jaksaisin välittää? Nainen nyökkää ja alkaa työstää juomaani. Odottelen rauhassa tuijottaen edessäni olevaa tiskiä.


 Hetken kuluttua saan juomani, joka näyttää hieman epäilyttävältä. Enempiä pohdiskelematta tartun lasiin ja kaadan sen sisällön kurkkuuni. Tunnen poltetta kurkussani ja pian kädessäni on tyhjä lasi.

 Tunnit kuluvat eteenpäin ja baarissa on erittäin hiljaista. Tilaan juomia toistensa perään ja samaa tahtia hankkiudun niistä eroon. Pitkän aikaa olen ainoa asiakas, kunnes ovi narahtaa ja askeleet lähenevät tiskiä. Muutaman penkin päähän minusta istuu joku.

Varoen siirrän katseeni lattiaan ja sitä kautta toiseen asiakkaaseen. Ensin näen vain pitsiset kengät, harmaat farkut ja kukallisen paidan. Pian kuitenkin nostan katseeni naisen kasvoihin ja unohdun tuijottamaan häntä pitkäksi aikaa.

Naisen hiukset ovat kuin hattaraa, silmät ovat aivan jäänsiniset. Hänen ihonsa hehkuu heleänä ja vieno hymy saa minutkin melkein hymyilemään. Nainen katsoo minua suoraan silmiin ja tuijotamme toisiamme kiusallisen pitkän aikaa. Sitten hän kääntää katseensa pois.

 Nainen tilaa itselleen juotavaa ja minä seuraan hänen jokaista liikettään tarkkana.

Ilta jatkuu samaa tahtia. Vaihdamme katseita, kumpikin tilaa lisää juotavaa vuoron perään. Jossain vaiheessa lähestyn tuota naista yhdellä penkillä ja päädymme keskustelemaan. Juttelemme kaikesta tarpeellisesta ja turhasta maan ja taivaan välillä.

 Pian huomaankin olevani tanssilattialla, jota ei edes oikeasti ole. Vain tahmeita lautoja ja jonkinlainen kaiutin seinällä. Katselen Gabrielleksi esittäytyneen naisen sulavia tanssiliikkeitä, samalla kun itse horjahtelen puolelta toiselle yrittäen samalla pysyä pystyssä.

 Heilahten hetken vielä yksikseni ennen kuin lähden epäröivin askelin lähestymään Gabriellea. Vaihdan jonkinlaisen hymyntapaisen hänen kanssaan ja hän siirtyy tanssimaan kanssani.

 Teemme vuorotellen ja yhtä aikaa naurettavia liikkeitä, jotka näyttävät ulkopuolisen silmin varmaankin säälittäviltä. Nauran välillä niin paljon, että vatsaan sattuu. Toisinaan minun pitää ottaa vähän tukea seinästä, välillä otan tukea Gabriellesta.

Sulkemisajan lähestyessä vauhdikkaat kappaleet vaihtuvat rauhallisempiin. Tartun Gabriellen kädestä ja hän pyörähtää ympäri. Pyörähdyksen jälkeen lasken oikean käteni hänen alaselälleen, eikä nainen vastustele, päinvastoin, hän laskee kätensä olkapäälleni.

 Tansahtelemme ottaen muutamia askelia eteen, taakse ja sivuille. Väillä astun Gabriellen varpaille, kun teen virhearvion etäisyyksien kanssa.

 Tanssimme päättyvät, kun työntekijä ilmoittaa baarin sulkeutumisesta. Päästän Gabriellen käsistä irti ja tuijotan hänen kasvojaan virne omilla kasvoillani.

 Tarjoan toista kättäni hänelle uudelleen.
"Mennään", totean. Gabrielle naurahtaa ja tarttuu kädestäni. Lähden johdattelemaan naista ulko-ovia kohti.

 Ulkona sataa edelleen, mutta se ei haittaa. Ilma on raikas ja vesi loiskuu jalkojen alla. Lähden juoksemaan eteenpäin, oloni on vapautunut. Gabrielle lähtee seuraamaan minua myös juoksuaskelin ja naurumme raikaa muuten hiljaisilla kaduilla. Välillä olen lähellä menettää tasapainoni, mutta pysyn kuitenkin pystyssä.

 Pienen eksymisen jälkeen löydän jopa oikean kadun ja talon. Johdattelen Gabriellen perässäni ovelleni. Työnnän onneksi tallessa olevan avaimeni lukkoon ja naksautan oven auki, vaikka se vaatiikin muutaman yrityksen onnistuakseen.
"Naiset ensin", sanon ja näytän kädelläni asuntoani.

 Tulen Gabriellen perässä ja vedän oven samalla kiinni. Nojaudun seinää vasten ja Gabrielle nojautuu minun kehoani vasten. Tunnen hänen kylmät kätensä kaulallani. Hän on niin lähellä, että pystyn haistamaan hänen makean tuoksunsa. Tartun hänen vartalostaan kiinni nostaen Gabriellen ilmaan. Nainen kikattaa ja minä yritän vain keskittyä pystyssä pysymiseen.

 Kannan hänet makuuhuoneen puolelle, ennen kuin horjahdan ja kaadumme molemmat lattialle. Gabrielle vain jatkaa kikattamista saaden naurun tarttumaan minuunkin. Pian äänemme hiljenevät ja siirrän käteni varovasti naisen selälle. Vaatteet vähenevät, hitaasti ja takerrellen, mutta kuitenkin. Siirrän kasvoni Gabriellen kasvojen lähelle ja siirryn suutelemaan naista.

 Siirrymme lattialta sängylle ja jatkamme samaa rataa aamun ensimmäisiin tunteihin.

******

Havahdun auringonpaisteeseen verhon raosta. Tajuan makaavani omassa sängyssäni, nainen vieressäni. Muistan hänen nimensä ja muistan viime yön tapahtumat. Tuijotan hetken hänen hattaraista tukkaa ja jatkan nukkumista.

****** 

Hei!
 Uuden osan ja uusien tapahtumien aika. Tässä osassa avattiin taas hieman enemmän aikaisemmin tapahtuneita asioita ja taustaa tämän hetkiseen tilanteeseen. Christianilla on edelleen omat huonot tapansa ratkaista asioita, vaikka hän on yrittänytkin toimia paremmin. Miltä vaikuttaa Gabrielle? Tullaanko häntä vielä näkemään? :D Millä Chris saisi jälleen otteen elämästään ja kerättyä itsensä? Herättikö tieto Isaacin ammatista uusia pohdintoja hänen kuolemaan johtaneista tapahtumista?