18 Katumus

"Nouse", Josh kehottaa.
"En", Hailey tokaisee dramaattisena.
"Jos sinä näytät tuolta me jäädään aivan varmasti kiinni", Joseph huokaa.
"Ensinnäkin, minä vaivauduin meikkaamaan, jotta isämme ei epäilisi mitään. Toiseksi, hän ei ole täällä", Hailey pyörittelee silmiään, mielessään.

"Hän ei sanonut mitään tarkkaa aikaan milloin tulee ja nyt on jo ilta", Joseph pohtii ääneen.
"Niin?" Hailey toteaa kysyvästi.
"Niin että hän on aivan varmasti täällä ihan kohta", Joseph tokaisee hieman paniikkia äänessään.
"Älä jaksa olla noin vastuuntuntoinen. Sitä paitsi, jos me jäätäisiin kiinni, minä olisin se joka saisi syyt niskoilleni", Hailey naurahtaa kyllästyneenä.

"Älä sinä viitsi. Minä olen ihan yhtä syvällä tässä", Joseph tokaisee edelleen jonkinlaisessa paniikissa.
"Rakas veljeni, ymmärrän että sinua kaduttaa viime ilta ja yö. Voin kertoa, niin minuakin. Sellaista se vain on, elämässä tehdään kaikkea ja kadutaan sitten jälkeenpäin. Nyt ihan vain neuvona sinulle, jatka elämääsi, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan", Hailey jakaa siskollisia neuvojaan veljelleen.
"Mistä sinä ja Kane muuten riitelitte?" Josh vaihtaa aihetta lennosta.
"Älä vaihda aihetta", Hailey huokaa.
"Vaihdoin jo", Josh toteaa.

"Se ei kuulu sinulle", Hailey päätyy vastaamaan hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen.
"Pettikö hän sinua?" Josh vakavoituu ja tuijottaa silmät kiinni makaavaa sisartaan erittäin tarkasti.
"Ei pettänyt ja se ei edelleenkään kuulu sinulle", Hailey huokaa jälleen.
"Selvä. Selvittäkää sitten asianne", Josh kehottaa ja päättää keskustelun poistumalla siskonsa huoneesta.

******

Heather istuu huoneessaan. Olo on edelleen aivan hirveä, varsinkin henkisesti. Kaikki ajatteleminen ja asioiden vatvominen päässä aiheuttaa jäätävää päänsärkyä. Se samainen ajattelu aiheuttaa myös inhotusta, pahaa oloa ja oksetusta. Kaikista päällimmäisenä se aiheuttaa häpeää ja suurinta mahdollista inhoa. Miten hän saattoi mennä tekemään jotain niin tyhmää? Omalle siskolleen.

Heather sulkee silmänsä ja kyyneleitä ryöppyää pitkin hänen poskiaan. Hän ei pysty pakenemaan eilisen illan tapahtumia, muistikuvat palautuvat mieleen jatkuvasti. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Heather on saanut välinsä hyvään kuntoon Haileyn kanssa. Oli jo tarpeeksi kamalaa, kun hän tajusi kehittäneensä jonkinlaisia tunteita Kanea kohtaan, hänen siskonsa poikaystävää kohtaan. Sen myöntäminen oli jo tarpeeksi kauheaa.

Se mitä tapahtui oli tyhmyyttä. Sitä ei ikinä, eikä koskaan olisi pitänyt tapahtua. Miten asiat edes johtivat siihen pisteeseen? Voi olla että alkoholilla on jotain osaa tähän asiaa, mutta ei kaikkea voi senkään piikkiin laittaa. Kanen kanssa vaihdetut suudelmat tuntuivat vääriltä jo niiden tapahtuessa. Nyt ne tuntuvat vielä pahemmalta.

Miksi kaikki ei voinut jäädä niihin suudelmiin? Miksi piti jatkaa vielä pidemmälle? Miksi piti mennä pahentamaan asiaa entisestään? Niin paljon kysymyksiä, mutta niin vähän vastauksia. Hailey tulee olemaan niin vihainen. Jos Hailey saa tietää, hänen elämänsä romahtaa. Miten tämän syyllisyyden kanssa pystyy elämään?

Lisää kuvia eiliseltä palautuu ajatuksiin koko ajan. Ketään ei voi loukata näin pahasti. Heather avaa silmänsä ja sulkee ne uudelleen. Hän muistaa vieläkin Kanen kädet vartalonsa ympärillä. Hän muistaa vieläkin, kuinka asiat vain etenivät pidemmälle hetki hetkeltä. Kaikki tuntui väärältä jo silloin ja silti hän antoi asioiden jatkua. Miksi tehtyjä asioita ei pysty peruuttamaan jälkikäteen?

Itkeminen sattuu silmiin, mutta Heather ei pysty lopettamaan. Miten hän voi jatkaa elämäänsä eteenpäin?

******

Ilta on edennyt jo pitkälle, taivaskin on tummunut. Joseph on täydessä hiljaisuudessa huoneessaan maalaamassa. Hän sekoittelee värejä ja vetää sivellintä vaaleaa pintaa vasten. Josh on erittäin keskittynyt tekemiseensä ja havahtuu takaisin tähän maailmaan kuulleessaan yskäisyn takaantaan.
"Iltaa", tuttu ääni tokaisee naksauttaessaan rystysensä heti perään.

Josh laskee maalaustarvikkeet käsistään ja vetää keuhkonsa täyteen ilmaa, puhaltaen ne vielä ulos rauhallisesti. Sitten hän kääntyy ympäri ja kohtaa Chrisin katseen. Poika yrittää lukea isänsä kasvoilta jotain, saamatta mitään vastauksia. Chrisistä ei koskaan tiedä, hän ei pahemmin viesti tunteitaan kasvojensa kautta. Tietääkö hän eilisestä?

"Miten reissu meni?" Josh aloittaa keskustelun hieman varoen.
"Hyvin", Chris vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi.
"No hyvä", Josh hymähtää kiusallisena. Tätä menoa jäädään ainakin kiinni.
"Miten täällä meni sillä aikaa?" Chris kysyy puolestaan.
"Hyvin täälläkin meni", Josh vakuuttelee isälleen nyökytellen hieman.
"Satuitteko järjestämään jonkinlaisia juhlia?" Chris kysyy yllättäen.
"Ei", Josh vastaa aivan liian nopeasti. Onko tämä jokin kompa?

"Älä puhu paskaa", Chris huokaa ja samalla hänen katseensa muuttuu erittäin painostavaksi, lisäksi hänen otsansa rypistyy.
"Mistä sinä sait tietää?" Joseph kysyy, kun ei keksi muutakaan sanottavaa.
"Naapurilta" Chris tokaisee.
"Se ei ollut minun ideani", Josh heittää viimeiset valttinsa ennen hukkumista.

"Kyllä minä nyt sen tiedän, älä pidä minua tyhmänä. Minä kuitenkin tiedän että sinä suostuit siihen", Chris selittää edelleen pelottavan rauhallisena. Rauhallisuus ei todellakaan pue häntä. Tämän täytyy olla jonkinlainen tyyntä ennen myrskyä tilanne.
"Kyllähän sinä sitten myös tiedät Haileyn. Ei hänelle voi sanoa ei", Josh kiemurtelee, kirjaimellisesti. Välillä hän siirtää katseensa lattiaan, koska ei enää kestä isänsä tuijotusta.
"Tuo on luultavasti huonoin perustelu mitä olen koskaan kuullut", Chris pohtii.

"Okei myönnetään. Minun olisi pitänyt osata kieltäytyä", Josh huokaa vaikeana.
"Noniin, nyt olemme samaa mieltä jostakin asiasta. Harmi vain, että nyt se on vähän myöhäistä perua", Chris selittää pojalleen.
"Niin on", Josh tokaisee, kun ei satu keksimään muutakaan sanottavaa piinaavassa tilanteessa.
"Tästä tullaan keskustelemaan vielä", Christian tokaisee isällisenä ja mulkaisee edessään lähes tärisevää poikaansa pahasti.
"Ymmärrän", Joseph nielaisee.

"Niin ja ymmärrettävästi olet myös kotiarestissa", Chris tokaisee suunnatessaan poispäin Joshin huoneesta.
"Älä viitsi", Josh parahtaa isänsä perään.
"Kyllä viitsin", Chris tokaisee ja sulkee oven rauhallisesti perässään.

******

"Halusit puhua", Hailey rikkoo yläkerrassa olevan painostavan hiljaisuuden.
"Niin", Kane tokaisee vilkuillen vieressään istuvaa Haileyta hermostuneesti.
"Puhu", Hailey kehottaa jäätä äänessään.
"En tiedä mistä aloittaa", Kane mutisee.
"Aloita ihan mistä vaan haluat", Hailey huokaa.

"En muista eilisen tapahtumia kovinkaan hyvin. Muistan kuitenkin että me riideltiin", Kane selittää surkean oloisena.
"Niin riideltiin ja syystä", Hailey toteaa.
"Tiedän, käyttäydyin todella tyhmästi. Minun ei olisi pitänyt tanssia sen yhden tytön kanssa, eikä todellakaan pussailla hänen kanssaan. En tiedä mikä minuun meni, muistan kaiken todella hämärästi. Join ihan liikaa. Olen pahoillani", Kane selittää taukoja puheessaan. Hän välttelee Haileyn sinisiä silmiä ja tarkkaa tuijotusta.

"Lupaatko sinä, että puhut nyt totta?" Hailey kysyy pohdittuaan poikaystävänsä puheita hetken.
"Lupaan ja vannon", Kane sanoo ja katsoo Haileyta suoraan silmiin painottaakseen sanojensa vaikutusta.
"Olihan tässä myös kaikki mitä eilen tapahtui?" Hailey varmistaa.
"Oli", Kane vastaa ytimekkäästi.
"Ja sinä myös lupaat, että mitään tällaista ei enää koskaan tapahdu?" Hailey kysyy varoen.
"Minä lupaan, oikeasti. Anteeksi", Kane jatkaa intensiivistä tuijottamista.

"Saat anteeksi. Mikään tällainen ei saa sitten enää koskaan toistua", Hailey myöntyy.
"Ei tietenkään. Minä rakastan sinua", Kane toteaa varovasti.
"Minäkin sinua", Hailey vastaa ja kohottaa suupieliään hieman kohoasentoon samalla.

******

Kello on jo paljon, ihan liikaa. Hailey on jo nukahtanut ja Kane hiippailee tyttöystävänsä vierestä yläkerran aulan puolelle. Hän ravaa hermostuneena yläkertaa ympäri ja lopulta hänen askeleensa johtavat toisen siskon oven luo. Nuori mies pysähtyy kuin seinään ja jää pohtimaan. Lopulta hän kopauttaa oveen muutaman kerran herättääkseen huomiota huoneen sisällä.

Heather on makaamassa vuoteessaan, mutta ei nukkumassa, ei edes yövaatteet päällään. Teini havahtuu ajatuksistaan ja säpsähtää kuullessaan ääniä ovensa ulkopuolelta. Heath ponkaisee sängystä ylös ja seisoo hetken paikoillaan tasoitellakseen tasapainoaan.
"Sisään", Heather tokaisee varoen. Kuka siellä olisi? Tähän aikaan? Nytkö isä haluaa sitten keskustella viikonlopun tapahtumista?

"Heather", Kane tokaisee ja Heath tuntee, kuinka kylmät väreet lävistävät hänen kehonsa. Pala nousee kurkkuun ja kämmenet alkavat hikoamaan. Hän tunnistaa tulijan äänen liiankin selvästi.
"Mitä sinä täällä teet?" Heather sopertaa jonkinlaisessa paniikissa.
"Tulin keskustelemaan", Kane tokaisee lyhyesti ja kylmästi.
"Mene pois", Heather kehoittaa.
"Menenkin, ihan kohta. Ensin sinä kuitenkin kuuntelet", Kane sanoo.
"No mitä?" Heather alistuu.

"Mitä eilen tapahtui, oli maailman suurin virhe. Oikeastaan eilen ei tapahtunut mitään. Hailey ei koskaan, painotan, ei missään tilanteessa saa tietää, mitä meidän kahden välillä tapahtui. Se mitä tapahtui ei ollut mitään. Ymmärrätkö?" Kane selittää kylmän rauhallisesti painottaen jokaista sanaansa.
"Ymmärrän", Heatherin kasvot vääntyvät itkuun ja kyyneleitä putoaa poskille. Teini saa kuitenkin soperrettua sanat ulos suustaan, vain saadakseen Kanen ulos huoneesta.

******

Josh istuu alakerrassa nojatuolilla ja selailee kännykkäänsä. Mitä muutakaan tekemistä hänellä nyt olisi, kun hän ei saa poistua ulko-ovesta paljoakaan kauemmas? Satunnaisesti pienet hymyntapaiset ilmestyvät miehen alun kasvoille hänen viestitellessä erään henkilön kanssa. Olisi mukavaa nähdä hänet nytkin, vaikka he vasta eilen näkivätkin siellä bileissä.

Josh toivottaa hyvät yöt ja työntää kännykkänsä taskuunsa. Voisikohan asiat heidän välillään vihdoin edetä johonkin suuntaan?  Miten tuo yksi tietty henkilö pyörii hänen ajatuksissaan koko ajan? Tätä kai se ihastuminen sitten on.

Voisiko siitä oikeasti tulla jotain?

******

Hei!

Niin ja hyvää uutta vuotta kaikille! :) Hetki on taas kulunut viime osasta, mutta pakko sanoa että joulukuu tuntui juoksevan ohi, kuin siivillä. :D Koko viime viikkokin jouluaatosta lähtien meni töitä tehdessä, niin en ole erityisemmin kerinnyt avaamaan konettakaan. Nyt sain kuitenkin vihdoin kirjoiteltua tämän osan loppuun. Voin jo nyt sanoa, että seuraavassakin osassa saattaa kestää, sillä olen tässä muutaman viikon sisällä muuttamassa ensimmäiseen omaan asuntooni ja tällä hetkellä kaikkialla vallitsee aikamoinen kaaos ja tehtävää olisi enemmän kuin tarpeeksi. Toivotaan kuitenkin, että tämän vuoden aikana kiireetkin helpottaisivat edes hieman, kun valmistunkin jo ihan kohta. :)

Nyt kuitenkin itse osan pariin. Niin kuin jo varmaan arvata saattoi, eihän teinien järjestämät bileet jää täysin pimentoon. Jotenkin tieto oli siis kantautunut Chrisille. :D Tullaanko asiaa käsittelemään vielä, niin kuin mies uhitteli, vai jääkö salaa järjestetyt juhlat vain opetukseksi kolmosille? Mitä mieltä olette Kanesta tämän osan jälkeen? Osasitteko odottaa hänen ja Heatherin välillä tapahtuneen jotakin? Antoiko Hailey liian helposti anteeksi Kanen törttöilyt? Miten Heather pystyy jatkamaan tästä eteenpäin? Kenen kanssa Josh haluaisi jotakin muutakin, kuin vain ystävyyttä?